Reijo Karppisen 1200 km endurosafari Meksikossa

MEXICON 6-päivän endurokisa ajettiin 5 päivässä

Pieni kooste hyvästä 1200 km endurosafarista Mexicossa.

ISDE 2010 6-päivän MM-joukkue-endurokilpailu Mexicossa ajettiin hyvin vaativissa vuoristo-olosuhteissa. Reitti kipusi jopa 2600m korkeuteen ja reitillä oli paljon jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sekä kallioita, kivikkoa ja paljon yllätyksellisiä irtokivilohkareita. Maisemassa vaihtelivat kuivat vuoren rinteet, kaktukset, sademetsät jne. Pölyä oli valtavasti reitillä mutta myös muutamana erittäin liukas upottava mutapaikka.

Oli ikimuistoista ajaa alle 1m leveällä kannaksella, jonka vieressä oli yli 50m pystysuora pudotus, ja vuoriston vesiuomia, jotka kivinen pohja oli alle 1m leveä ja seinämät vieressä kymmeniä metrejä korkeat. Reitti oli hyvin vaihteleva ja kokonaisuutena erittäin raskas ajaa, koska pelottavan jyrkät alamäet vaativat yli 15min käsinojassa seisomista ja kilometrejä pitkät kivikot olivat raskasta trial-ajoa. 

Suomen maajoukkuemiehet voittivat pronssia ja juniorit sijoittuivat viidenneksi. Kerhojoukkueita Suomesta oli mukana kaksi. Support Team Finland ajoi kreikkalaisvahvistuksen turvin sijalle 23. DYNASET Offroad areena selviytyi sijalle 65 Reijo Karppisen, 52v, ollessa joukkueen ainoa maaliin selviytynyt. Jukka Pylväs keskeytti keskiviikkona Yamahan vesipumpun rikkoutumiseen kaaduttuaan kivikossa ja Seppo Suominen, 58v, ajoi sixiä 16 kerran kokemuksella mutta joutui keskeyttämään myös keskiviikkona kivisillä vuoristorinteillä ylirasitukseen sydämen tuntuessa räjähtävän ulos rinnasta.

Luokan  C2 startanneista 95 kilpailijasta Karppinen ajoi sijalle 47 pitäen tärkeimpänä tavoitteena selvitä 1200 km maastoajosta aikataulussa ilman sakkominuutteja. Karppisella on kokemusta 5 sixistä onnistuen nyt Mexicossa ja v2009 Portugalissa koko kisasta 0 sakoilla.

Sixin 1200km maastoreitillä kaikilla tapahtuu kaatumisia ym yllätyksiä, joista Karppinen selviytyi muutamalla kaktuksen piikillä, mustelmalla, rakoilla kädessä ja takapuolessa. Karppisen tarinaa Meksikon retkeltä:

Maanantaina ensimmäisellä erikoiskokeella menetin takajarrun nesteen kiehumiseen. Yritin korjata jarrua siirtymällä ilmaamalla mutta sain sen toimimaan vasta huollossa uudella jarrunesteellä, kun käänsin pyörän takapää ylhäällä kyljelleen ja laskin ilmaruuvista nesteet pois työsylinteristä. Onneksi olin kerännyt siirtymällä muutaman minuutin lisää huoltoaikaa.

Tiistaina tiesin vauhtini riittävän ottaa valokuva siirtymältä ja pysähdyksen jälkeen päätin ohittaa muutaman pyörän valtavassa pölyssä, jolloin törmäsin huomaamatta 0,5m kiveen ja lensin kerien sarvien yli kivikkoon. Onneksi pystyin kirimään aikataulun silti kiinni. Jyrkkien kallioiden harhalle kiivettyäni horjahtaessa tukijalan alla oli tyhjää ja onneksi huomasin työntää pyörän vasemmalle itse pudotessa alas oikealle yli 3m kerien ja niin pyörän kanssa säilyimme ehyenä.

Keskiviikkona samalla minuutilla edennyt Japanin Husaberg-kuljettaja kaatui jyrkässä nousussa, jolloin minun Husabergin takarengas osui sen sarviin ja lensi kuin kiimainen ori pystyyn pudoten toisen päälle. Nalkkiin joutuneiden Husabergien erottaminen oli raskasta jyrkässä mäessä mutta onneksi kumpikaan ei rikkoutunut aktissa ja pääsin mäen päälle ennen japsia, ps nylkyttävä Husaberg-moottori on ruotsalaisten keksintö.

Torstaina ymmärsin rauhoittaa kivikossa rimpuilua ja selvisin paljon vähemmällä energialla ja silti pysyin hyvin aikataulussa.

Perjantain reitti oli fantastinen mutta aikataulu niin kireä, että 1h20min siirtymällä sain vain 2 min huoltoaikaa. Reitti kulki vuoristossa kapean vettä yli virtaavan sillan kautta yli 50m korkean jyrkänteen reunaa pitkin alle 1m leveällä polulla, jossa oli riskinä irtikivet. Sitten reitti kulki sademetsässä, kuivassa vuoristossa ja huipulta ajoimme alas vuoriston vesikanjoneissa, jotka olivat juuri enduropyörän jalkatappien levyisiä pohjalta ja seinämät kymmeniä metriä korkeita. Vain enduro- tai trial pyörällä voi kokea vastaavaa.

Lauantaina pukeuduin ajovarusteisiin ollen ensimmäinen suomalainen hakemassa pyörää suljetusta varikosta kilpailun järjestäjät ilmoittivat kuudennen päivän crossikisan peruuttamisesta kilpailijoiden turvallisuusuhan vuoksi.

Varikkona toimineen uuden ison ostoskeskuksen ympärille tuli aseistettu poliisivartio 50m välein mutta me saimme keskittyä valokuviin asemiesten seurassa ja Suomen kontin pakkaamiseen sekä iltajuhlaan, jossa mestarit palkittiin.

Koska Suomen maajoukkueet eivät pystyneet kultasuoritukseen, niin jouduin itse varikon ja useiden aikatarkastusasemien lähellä vahvistamaan itse DYNASET sponsoroinnin näkyvyyttä ajamalla seisoen vaa’assa satulassa.  Tästä vaikuttuneena yksi meksikolainen nainen odotti minua puoli tuntia varikolla, että sai signeeratun paidan minulta. Hieno hetki kuntoiluharrastajalle signeerata paita tussilla fanin odottaessa. Odotan saavani valokuvia satulasta vaa’assa ajosta lähi päivinä.

Vaikka kuudes päivä peruuntui turvallisuhan vuoksi niin pidän meksikolaisia erittäin huomaavaisina rehtinä ihmisinä, joskin jätin tutustumatta poliisin kiinni ottamiin huumegangstereihin. Löytääkseni Ylöjärvelle töitä DYNASETille vierailin matkan aikana noin 30 firmaa Meksiko-Cityssä ja Moreliassa vuokra-autolla Nokian navigoinnin avulla totesin Meksikon olevan yllättävänkin koneellistunut kuin pikkukiina 100milj ihmisen markkinana.

Turvallisuudessa en kokenut mitään uhkaa tavallisena ihmisenä liikkuessani firmoissa, maanteillä, pienissä kylissä vieraillessani jopa hääkirkossa ja muutamassa yöbaarissa. Näin runsaasti raskaasti aseistettuja poliiseja kadulla ja avolava-autoissa kaupungeissa mutta silti koin oloni turvalliseksi, koska en löytänyt mitään vaarallista matkalla.

Terv Reijo Karppinen alias Endurorepa

ISDE Meksiko kuva-albumiin